Uskokaa tai älkää – me olemme vihdoin ja viimein päässeet perille pohjoiseen kera sekalaisen seurakuntamme sekä kolmannen muuttokuorman! On ilo kertoa, että matkamme hurahti ennakko-odotuksista poiketen jopa oikein mukavasti, melkein voisin sanoa että jopa miellyttävästi! Kissa toki osoitti epämukavuudentunnettaan minulle useasti maukumalla, mutta väsähtäessään nukahti jalkojeni juureen (oman vessansa päälle) ja matka sai jatkua rauhallisesti. Koira taasen oli aivan yliveto, ihan paras! Eipä ollut hänellä mitään ongelmia kun sai matkustaa takapenkin tilavassa jalkatilassa – siellä mahtui myös jopa hiukan jaloittelemaan. Paljon on arka sekä pelokas Espanjanrescuemme saanut kerättyä luottamusta ja rohkeutta kuluneen kolmen vuoden aikana. Hyvä Salli!
Tasaisin väliajoin pysähdyimme pissittämään elukoita sekä juottamaan heitä. Samalla haimme itse hieman purtavaa/kahvia/pientä herkkua – ja taas mentiin! Lasten matkaaminen sujui yhtä upeasti kuin aikaisemminkin.
Ovat kyllä parasta matkaseuraa, enkä kiitollisempi voisi olla! On helppoa lähteä toteuttamaan pientä Norjan roadtrippiä tällä kokoonpanolla!
Reissasimme Nuorgamiin yhden yöpymisen taktiikalla, ja uinahdimme jo tutuksi tulleen Tervolan Rieskapaikan suloisessa mökissä. Näkymät mökin ikkunasta olivat tällä kertaa hyvin toisenlaiset, kuin hiihtolomalla kotimatkaa tehdessämme (saapuessamme vallitsi täydellinen sysipimeä). Terassilta saimme saunan jälkeen ihastella Kemijokea ja aika-ajoin ohi kulkevia tavarajunia. Yhdistelmä yöttömässä yössä oli eksoottinen ja mieleenpainuva! Asiakaspalvelu Rieskapaikassa on erittäin lämminhenkistä ja joustavaa – hymyssäsuin sai taas reissujengi saapua ja lähteä.
Muuttomatkamme toinen osio sujui myös oikein kivuttomasti ja otimme tarkoituksella aikaa reissaamiselle – tällä kertaa kun ei ollut kiire. Pysähdyimme Rovaniemellä, Ivalossa ja Inarissa. Papana pubista haimme reissueväät, jotka enemmän tai vähemmän auton lattialle/penkeille/seinille sotkien söimme karvakavereiden vuoksi reissucitikassamme.
Jatkossa vältän vastaavaa, olihan nimittäin show! 🙂
Saavuttuamme Utsjoelle joskus iltaseiskan aikoihin, auton ulkolämpötilamittari näytti n. +7 celsiuksen lukemaa. Ero etelän reiluun +20 asteeseen oli merkittävä ja esimerkiksi esimurkkumme valitsema shortsiasu matkalle ei ehkä ollut ihan oikea varustus Nuorgamin viileisiin tuulosiin. Onneksi mökissä oli lämmin, ja villasukat odottivat valmiiksi vaatekaapin laatikossa. Lapset saivat käpertyä sohvan nurkkaan lämpimien vällyjen suojaan sillävälin, kun me aikuiset kannoimme tärkeimmät tavarat autosta sisätiloihin.
Meillä aikuisilla ilta hurahti pikkutunneille muuttolaatikoita ihmetellessä sekä huonekaluja järkkäillessä. Lapset uinuivat onnellista Lapin untansa yläkerran omassa viihtyisässä sopessaan, ja aamulla heräsivät innoissaan hyvin uudenlaiseen kesäloma-aamuun.
Ensimmäisenä aamuna alkoi jos jonkinlainen säätö, ja ehkä suurimpana niistä mainittakoon uuden pesukoneemme asennus. Emme ehkä olisi selvinneet ilmenneistä ongelmista ilman paikallisten apua, ja tässä kohtaa lieneekin paikallaan heittää isot kiitokset asianosaisille naapureihin! Tuli todella tervetullut ja onnellinen olo kun huomasimme, että jääneet probleemamme kanssa kaksin. Nyt hurraa uusi Samsung jo neljättä kertaa ja ilahduttaa pohjoista arkea (ja lomaa) . Ilman en pärjäisi päivääkään!
Niin kävi onnekkaasti, että jo ensimmäisenä päivänä pääsimme naapurin mukana reippailulle tunturiin ja kaikki siellä näkemämme teki heti aivan uskomattoman vaikutuksen! Lapset sukeltelivat pehmoisiin marjamättäisiin ja koira silminnähden aivan hullaantui a. uuden koirakaverin seurasta ja b. täysin uudenlaisista lenkkimaastoista! Hupparit ja t-paidat ovat olleet viimevuotisista variskenmarjoista sekä puolukoista punaisena, mutta päätin etten anna sen nyt häiritä. Lasten suunnaton ilo sekä ainutlaatuinen luontokokemus on tässä kohtaa se tärkein seikka. Vaatteet voi aina heittää pesukoneeseen!
Eilisiltaan mennessä, olemme joka päivä nousseet tunturiin sekä käyneet kävelyllä ( tai pelailemassa minigolfia) Tenon ympäristössä. Luonnon kutsun voi melkeinpä kuulla, ja ulos on päästävä – satoi tai paistoi!
Tänään on ollut hieman poikkeuksellinen päivä, sillä osa porukastamme on nyt sairastunut pieneen lentsuun ja pakollinen lepopäivä oli siis pidettävä. Minä itse taidan olla kaikista eniten kipeä mutta kuulin, että tämä on melko yleinen ilmiö etelästä pohjoiseen muuttaville – sairastuminen alkuun siis. Kurkku on tosi kipeä ja nenä vähän vuotaa, muita oireita en onneksi ole nyt vielä saanut. Toivotaan että näillä pienillä oireilla selvitään ja toivutaan kaikki juhannukseksi.
Wäinöllä oli kuitenkin tänään huikean jännittävä päivä, kun pääsi ensimmäistä kertaa Norjan puolelle treenaamaan fudista. Kirjoittelen pojan jalkapallokuvioista erikseen myöhemmin, mutta nyt voin jo kertoa että kavereita rajan puolelta on löytynyt ja pojalla tosi kiva fiilis kun rakas harrastus jatkuu täällä pohjoisessakin. Meillä vanhemmillakin on erittäin kiitollinen ja hyvä olo.
Koti alkaa nyt näyttämään jo kodilta, ja pohjoisen elämä alkaa pikkuhiljaa asettua meihin. Piipahdimme eilen uimakoulussa Utsjoen kirkonkylän puolella, mutta jatkosta nyt neuvotellaan täällä kotosalla vielä kovasti. Lapset eivät tunteneet syystä tai toisesta oloaan mukavaksi uimakoulussa ja tähänkin aiheeseen palailen ehkä myöhemmin. Koemme että nyt olisi hyvä vahvistaa ipanoiden uimataitoa, mutta emme myöskään halua että tästä erityisestä kesästä jää siksi tylsä muisto, että heidät pakotettiin johonkin sellaiseen, missä tuntevat olonsa hieman ulkopuoliseksi. Noh, palailen tähän myöhemmin.
Nyt alkaa uni painamaan silmää, sillä tauti verottaa hieman jaksamisesta. Toivottavasti huomenna on jo terveempi olo herätessä.
Kaikinpuolin tunnelmat ovat nyt onnelliset ja luottavaiset. Ihan hirveä ikävä etelän kotiväkeä painaa jo nyt, mutta olemme kotopuoleen joka päivä soitelleet videopuheluita ja toivomme, että saamme mahdollisimman monen rakkaan luoksemme tulevan vuoden aikana. Tämä kaikki kaunis ympärillämme olisi ihana jakaa tärkeimpien tyyppien kanssa! <3
Kaunista juhannusviikkoa kaikille! Palaillaan pian ja muistakaahan ottaa seurantaan instagramissa @agu47palasta . Siellä päivittelen tiheään tahtiin kuulumisia täältä pohjoisen kesästä! Seuraavan postauksen täällä blogissa julkaisen ensi viikolla ja voipi olla, että se liittyy tavalla tai toisella Lapin yöttömän yön ihmeisiin..
