Moni on kysellyt meiltä, että mistä moinen ajatus Lappiin muuttamisesta? Olemme leikitelleet ajatuksella maalle karkaamisesta jo muutaman vuoden ajan, mutta Lapista emme varsinaisesti ole osanneet haaveilla. Syksyllä tunne kuitenkin alkoi vahvistumaan ja pikkuhiljaa se muuttui ihan todelliseksi unelmaksi, jota olikin sitten pakko lähteä tavoittelemaan. Tajusimme, että nyt jos koskaan! Lapset ovat vielä sopivan pieniä ja halukkaita vaihtamaan maisemia. Teini-ikäisten kanssa tällaiset muutokset eivät välttämättä enää olekaan niin helposti toteutettavissa, kun on kaverit ja omat kuviot. Toki meidän lapset aina välillä pohtivat sitä, että eivät näe omia ystäviään nyt vuoteen, mutta lohduttautuvat ajatuksella että videopuheluiden välityksellä voi pitää kivasti yhteyttä. Korona-ajan lapsille se on jo valmiiksi tuttua. Kuluneen kahden vuoden aikana mm. serkkujen kanssa on leikitty videopuheluiden välityksellä esimerkiksi barbeilla ja hypitty trampoliinilla.
Miksi sitten Utsjoki?
Olen aikanaan käynyt Utsjoen kirkonkylällä kesä-aikaan ja se reissu teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen Anna-Kaisaan. Rauha ja puhdas sekä upea luonto lienee Utsjoen parasta antia, ja siinäpä ehkä ne tärkeimmät syyt miksi happihyppykohteeksemme valikoitui juurikin Utsjoki. Alunperin etsiskelimmekin asuntoa juuri tuolta kirkonkylän alueelta, mutta sain muutaman viestin jossa meille suositeltiin Nuorgamia ja pikkuhiljaa asunnon etsintä laajentui vielä hilppasen verran pohjoisemmaksi. Tuttavani vinkkasi minulle ilmoituksesta, jossa Nuorgamilaiseen punaiseen suloiseen tupaan etsittiin uusia vuokralaisia ja minäpä tietenkin heti viskasin ilmoittajaa viestillä. Kyselijöitä oli ollut muitakin ja olen todella kiitollinen siitä, että talo vuokrattiin juurikin meille. Olimme vastarakastuneina valmiita starttaamaan vuokrasopparin jo tammikuusta, vaikka lopullinen muutto tapahtuu vasta kesäloman alkaessa. Tämä tosiaan vaatii nyt hieman säästäväisempää elämäntapaa, mutta mitäpä sitä ei unelmiensa eteen tekisi!
Noh, palataan vielä hetkeen jolloin teimme lopullisen päätöksen lähdöstämme. Laitoin viestiä perheeni whatsapp-ryhmään ja ilmoitin suunnitelmistani äidille, siskolle sekä siskontytöille. Vieläkin liikutun siitä, miten upean vastaanoton tämä ilmoitus saikaan. Äitini ja siskoni olivat heti valmiita luopumaan omista asunnoistaan ja ottamaan meidän kodin vuodeksi haltuunsa. Täällä on nyt äidillekin tilaa puuhastella esimerkiksi pihatöiden parissa (se ei nykyisessä asunnossaan ole ollut mahdollista) ja sitähän äiti rakastaa! Siskoni asuu Vihdissä ja välimatka läheisiin on aika-ajoin tuntunut pitkältä, joten hänellekin tämä muutto takaisin omille juurille oli luonnollinen vaihtoehto. Niin, siskoltahan me aikanaan tämä talo ostettiin joten hassua, että nyt hän palaa takaisin “Metsikselle” ! Ihanaa!
Äiti sanoi yksi päivä mulle tosi kauniisti. “Tiedätkö Anna, kyllä mua välillä niin riipasee kun ajattelen että te lähdette niin kauas, mutta olen todella onnellinen siitä että te uskallatte olla rohkeita ja toteuttaa unelmianne!”. Äiti sekä appivanhemmat tukevat meitä tässä projektissamme upeasti – se tekee lähtemisestä huomattavasti helpompaa vaikka ikävä tulee olemaan suurensuuri. Haluan nähdä kuitenkin tämän upeana mahdollisuutena meille kaikille. Eläkkeellä olevat vanhempamme pääsevät nyt reissaamaan luoksemme kauneimpaan Suomeen ja viettämään kanssamme siellä pidempiä aikoja. Sisko lupasi lentää äitini kanssa ensimmäisen lennon Ivaloon ja sen jälkeen äiti saapi lennellä itsekseen luoksemme. Ja tietenkin H Helsinkiin töihin tullessaan (muutamia kertoja vuoden aikana) nappaa äiskän sitten mukaansa. Tämä on seikkailu meille kaikille!
Arvatkaapas tuliko itku, kun luin lapsille heidän uutta “Sinä olet super rakas”– kirjaa ja siinä oli allaoleva teksti. Tuli äidin kanssa käydyt keskustelut hyvin elävästi mieleen..
Lasten ystävien vanhemmat ovat laittaneet viestiä, että tulevat Nuorgamiin meitä moikkaamaan ja se on tuntunut todella ihanalta! Myös muutama oma ystävä sekä esimerkiksi serkku perheineen on luvannut tulla luoksemme. Haluan tässä nyt ilmoittaakin että ystävät ja rakkaat, toivotamme teidät sydänlämpöisesti tervetulleeksi Nuorgamiin viettämään ikimuistoisia yhteisiä hetkiä kanssamme!
Kylläpäs taas tulee tekstiä! Kun aihe on mielekäs niin huomaan, että voisin kirjoitella tuntikausia. Tämä on itsellekin niin terapeuttista jollain tavalla. Helpottaa odottamisen aiheuttamaa levottomuutta ja jännitystä.
Olemme siis hyvin onnekkaita, että ystävät ja läheiset ovat suhtautuneet lähtöömme kannustaen ja kanssamme asiasta innostuen. Toki olen kuullut myös muutaman ei-niin-kannustavan kommentin mutta jokaisella ihmisellä on oikeus suhtautua tähän asiaan niin kuin haluaa – sitä kunnioitamme. Haluan nyt tässä kohtaa sanoa, että emme pelkää mahdollista maitojunan kutsua. Jos sellaista pelkäisi, eihän mitään unelmia voisi lähteä tavoittelemaan. Jos nyt jostain kumman syystä kokisimmekin tehneemme maailman suurimman virheen Nuorgamiin muuttaessamme, on mahdollisuus aina palata takaisin etelään. Tässä kohtaa ajatus tuntuu kaukaiselta mutta onhan se mahdollista toki. Sitten hiihdellään taas tutuilla laduilla 🙂
Avoimin ja innokkain mielin kohti tulevaa. Voi kyllä niin odotamme että ei ole tosikaan! Nyt mietin lähinnä sitä, että löydänkö töitä Utsjoelta vai päädynkö Norjan puolelle keikkahommiin? Olen yrittänyt opiskella norjan kieltä mutta voi pojat että onkin haastavaa vanhan oppia uutta! En nyt kuitenkaan liikaa stressaa siitäkään. Opin sen minkä opin ja katsotaan sitten riittääkö se vai täytyykö soveltaa, heh. Koko perheen yhteinen tavoite on oppia edes vähän puhumaan saamen kieltä ja lapsille se tulee olemaan koulun kautta varmasti suht helppoakin. Mieletön bonus koulunkäynnin ohella! On todella etuoikeutettua päästä tutustumaan saamelaiskulttuuriin näin läheltä ja melkein itku tirahtaa kun asiaa ajattelen. Mikä rikkaus meidän lapsille tämä. Ihan mieletön.
Tähän lienee hyvä lopettaa tältä erää. Jatkamme tyttöjen kanssa sunnuntaipötköttelyä (miesväki pleikkarin parissa) ja kohta lähdemme tyhjentämään taas muutamat kaapit muuttolaatikoihin, jotta äidin tavarat saadaan pikkuhiljaa kannettua tänne. Kävimme eilen ostamassa ison kasan ihan ihka uusia muuttolaatikoita ja nopeastihan nuo 10 kappaletta saadaan täyttymään. Pienimmäinen diilaili rakkaan Barbie-talonsa naapuriin vuodeksi “hoitoon” ja on lahjoittanut paljon lelujansa uusille leikkijöille. Olen hänestä ihan hirmu ylpeä. Niin myös kahdesta muusta. Ihana seurata ipanaisten odotusta ja jännitystä. Ovat niin innoissaan tästä kaikesta!
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Yritetään pysyä terveenä!
Aivan kihelmöivää seurattavaa! On niin monta asiaa!