Uskokaa tai älkää – me olemme vihdoin ja viimein päässeet perille pohjoiseen kera sekalaisen seurakuntamme sekä kolmannen muuttokuorman! On ilo kertoa, että matkamme hurahti ennakko-odotuksista poiketen jopa oikein mukavasti, melkein voisin sanoa että jopa miellyttävästi! Kissa toki osoitti epämukavuudentunnettaan minulle useasti maukumalla, mutta väsähtäessään nukahti jalkojeni juureen (oman vessansa päälle) ja matka sai jatkua rauhallisesti. …
Alle viikko lähtöön ja sain juuri ihastuttavia kuvaterveisiä pohjoisesta! H lähti sunnuntaina veljensä kanssa viemään kohteeseen yhtä isoa muuttokuormaa, ja ovat nyt siellä ensimmäisen vuorokautensa viettäneet. Istuskelivat pikkutunneille asti tunturissa ja ihastelivat Tenon yllä paistavaa aurinkoa. Majapaikkamme on nyt täynnä purkaamattomia pahvilaatikoita, mutta olen ihan onnellinen että odottavat minua siellä sellaisenaan. Haluan itse olla paikalla …
Olen tietoisesti pitänyt hiljaiseloa täällä blogin puolella, koska arki on ollut hektistä ja edessä häämöttävä muutto vie kaiken tilan muilta ajatuksilta sekä vapaa-ajalta. Syy blogin perustamiselle oli alunperinkin se, että tulevan välivuotemme aikana saan läheisille sekä ylipäätänsä projektistamme kiinnostuneille jakaa tunnelmia Nuorgamin elostamme, ja samalla tallettaa muistot tänne blogistanian syövereihin. Nyt matkamme on alkamassa! Ja …
Olemme vihdoinkin täällä ja suuresti nautimme olostamme. Pieniä vastoinkäymisiä on ollut matkassa mukana, ja kerron niistä lisää hieman myöhemmin tämän postauksen edetessä. Starttasimme reissumme aikaisin lauantai-aamuna ja tunnelma auton takapenkkirivistöllä oli iloa pirskahteleva. Jännitys oli melkeinpä käsinkosketeltavissa. Ensimmäinen välietappimme sijaitsi Oulussa ja matka sinne sujui oikein leppoisasti ja mukavasti – yhden pysähdyksen taktiikalla. Ylpeinä ja …
Heipähei vaan kaikille täältä pilvilinnoista sekä suurten hankien keskeltä! Korona jyllää ympärillämme, mutta vieläkään emme ole sitä saaneet. Tai sitten ehkä olemme, mutta emme siitä ole olleet tietoisia. Nyt täällä kuitenkin pidetään peukkuja ja varpaita pystyssä, jotta emme sairastuisi hiihtolomaviikolla. Se jos mikä olisi todella kohtalon ivaa. Ajatella.. enää kaksi viikkoa! Ihan kohta pääsemme katsastamaan …
Terkkuja kahvikupposen ääreltä! Onpahan muuten mahtavaa, että luontainen kipinä kirjoittelulle on taasen löytynyt. Huomaan kuinka joka viikko sormet syyhyten odotan pääsyä näppiksen äärelle. Tää on mun oma hetkeni. Yksi rakkaimmista harrastuksistani. “Iso K” varjostaa tällähetkellä meidänkin perheen arkea ja altistumisia sille tapahtuu harva se päivä. Eilen jouduin itse piipahtamaan jälleen kerran Drive in:llä, mutta vieläkään …
3 vuotta sitten juhlimme isäni 67-vuotissyntymäpäiviä. Vaan kukapa olisi silloin uskonut, että se jää viimeiseksi yhteiseksi juhlapäiväksi. Tänään isä täyttäisi 70 vuotta. Hän jos kuka olisi ansainnut isot juhlansa. Joka päivä on iso ikävä. Se tuskin koskaan tulee muuttumaan. Isä oli niin lempeä ja kaunis hahmo, että hänenlaisiaan on harvassa. On onni olla juuri hänen …
Moni on kysellyt meiltä, että mistä moinen ajatus Lappiin muuttamisesta? Olemme leikitelleet ajatuksella maalle karkaamisesta jo muutaman vuoden ajan, mutta Lapista emme varsinaisesti ole osanneet haaveilla. Syksyllä tunne kuitenkin alkoi vahvistumaan ja pikkuhiljaa se muuttui ihan todelliseksi unelmaksi, jota olikin sitten pakko lähteä tavoittelemaan. Tajusimme, että nyt jos koskaan! Lapset ovat vielä sopivan pieniä ja …
Terveisiä peiton alta! Perheemme joululoma on hurahtanut influenssa A:n merkeissä, mutta onneksi suurin osa porukasta on jo tervehtynyt. Itse onnistuin saamaan vielä poskiontelontulehduksen loppuhuipennuksena kaiken sairastelun päätteeksi, ja vuoden ensimmäistä päivää vieteltiin kuumetta pidellessä. Haluan uskoa ja luottaa, että tänään on ensimmäinen kuumeeton päivä ja sen kunniaksi päätin kirjoitella postaus numero kakkosen tänne uuteen blogiini. …
Heippahei – kiva kun olet täällä! Olen Anna-Kaisa, kolmen lapsen äiti ja Heikin vaimo Keravalta. Olen vuosikaudet kirjoitellut enemmän tai vähemmän 47 palasta-blogia, jonka keskiössä on ollut lapsiperhearkemme esikoisen Downin oireyhtymällä höystettynä. Esikoistyttäremme on 10 vuotta, veljensä 9 v ja nuorimmainen tyttäremme 7 vuotta. Me vanhemmat lähestymme keski-ikää vauhdilla ja seuraaviin pyöreisiin ei enää kovinkaan pitkä …